Oulun kuntaliitoksen ja Kainuun hallintomallikokeilun vaikutukset maaseutuasumiseen ja -alueisiin

Abstrakti

Tutkimuksessa tarkasteltiin Oulun kuntaliitoksen ja Kainuun hallintomallikokeilun vaikutuksia maaseutuasumiseen ja -alueisiin. Tulosten perusteella kehitettiin maaseutuvaikutusten arviointimenetelmää. Kuntien ja sitä laajempien aluetasojen roolit julkisten palvelujen järjestämisessä ovat olleet kuntaliitosten ja yleensä aluehallintoa koskevan keskustelun keskeistä sisältöä. Oulun kuntaliitoksessa keskuskaupunkiin liittyi laajoja maaseutukuntia. Kainuun hallintomallikokeilussa palveluja tuotettiin maakunnallisella yhteistyöllä, jossa olivat mukana sekä pienet kehyskunnat että maakunnan keskuskaupunki.

Maaseutuasumisen ja -alueiden näkökulmasta Oulun kuntaliitoksen merkittävimmät vaikutukset näyttivät kohdistuvan kaavoitettujen alueiden ulkopuolisen rakentamisen periaatteisiin sekä sosiaali- ja terveyspalveluiden saavutettavuuteen. Suunnittelun ja päätöksenteon läpinäkyvyyden ja tasa-arvoisuuden arvioitiin lisääntyvän. Keskeisimpinä uhkina nähtiin, että uuden kunnan politiikka tulee olemaan kaupunkivetoista, ja että maaseutualueiden asukkaat passivoituvat. Keskeisimpinä toimenpiteinä tuotiin esiin muun muassa viranhaltijoiden ja luottamushenkilöiden maaseutuasiantuntemuksen
vahvistaminen ja suunnitteluprosessien maaseutuasiantuntemuksen
lisääminen, maaseudun asukkaan lähellä tapahtuvan osallistumisen ja vaikuttamisen aktivoiminen sekä pitkien palvelumatkojen korvaaminen esimerkiksi sähköisillä ja liikkuvilla palveluilla.