Liikuntapaikkojen saavutettavuus paikkatietoperusteisessa tarkastelussa

Liikuntapaikkojen saavutettavuusindeksi (LINDA) -hankkeen loppuraportti

Abstrakti

Liikuntapaikkojen saavutettavuusindeksi (LINDA) -hankkeen tavoitteena oli kehittää liikuntapaikkojen
saavutettavuuden paikkatietoperusteinen mittaustapa, jota voidaan hyödyntää liikunnan olosuhdepolitiikassa
seurantavälineenä. Saavutettavuuden mittaamisen tavoitteeksi asetettiin kyky tuoda esiin kuntien
liikuntapalveluiden saavutettavuuden taso ja sen alueelliset erot siten, että tuloksia voidaan helposti arvioida
alueellisesti, vertailla kuntatasolla ja tarkastella koko maan tasolla. Tavoitteena oli, että saavutettavuuden mittaus
on tarkka, toistettava ja ajallisesti vertailukelpoinen sekä mahdollisimman hyvin kysyntä- ja tarjontatekijät
huomioon ottava. Saavutettavuuslaskentojen toteutuksen tarkkuustasoksi valittiin 1×1 km väestöruudut, mutta
lisäksi tulokset yleistettiin kuntatasolle keskiarvotietona.

Tämä raportti esittelee hankkeessa käytetyt paikkatietoaineistot ja -menetelmät sekä hankkeen tuloksena tuotetut
liikuntapaikkojen saavutettavuuden mittaukset. Saavutettavuuslukemat laskettiin paikkatietojärjestelmässä
(Geographical Information Systems, GIS) LIPAS-tietojärjestelmän liikuntapaikkojen paikkatietoihin,
yhdyskuntarakenteen seurantajärjestelmän YKR-väestöruututietoihin ja Digiroad-liikenneverkon malliin
perustuen. Hankkeen alkuvaiheessa tehtiin saavutettavuusmenetelmien testaaminen ja pilotointi neljää
vakiintunutta saavutettavuusmenetelmää hyödyntäen: 1) matka nopeimmin saavutettavaan liikuntapaikkaan 2)
liikuntapaikkojen kumulatiivinen kertymä valitulla etäisyysvyöhykkeellä, 3) liikuntapaikkojen potentiaalinen
saavutettavuus väestön liikkumishalukkuuden mukaan tarkasteltuna ja 4) liikuntapaikkojen laskennallinen
käyttäjämäärä Huffin mallin mukaisesti arvioituna ja suhteutettuna laskennalliseen käyttäjäkapasiteettiin.
Soveltuvimmaksi mittariksi liikuntapaikkojen saavutettavuuden tarkasteluun osoittautui matka nopeimmin
saavutettavaan liikuntapalveluun. Matkaan perustuva mittaustapa on selkeästi vertailtavissa eri alueiden ja eri
ajankohtien välillä. Mittaus on myös helposti toistettavissa ajallisen kehityksen seurantaa varten. Lähimmän
liikuntapaikan saavutettavuus laskettiin seitsemälle liikuntapaikkatyypille, jotka ovat: 1) jäähallit, 2) kuntoradat, 3)
liikuntasalit, liikuntahallit, monitoimihallit ja -areenat, 4) lähiliikuntapaikat, 5) pallokentät, 6) uimahallit sekä 7)
yleisurheilukentät. Matkan pituus laskettiin henkilöautolle nopeinta reittiä pitkin, mutta lähiliikuntapaikkojen
osalta käytettiin lyhintä kevyelle liikenteelle soveltuvaa reittiä. Laskennat toteutettiin väestöruutukohtaisesti ja
yleistettiin väestöpainotetuiksi keskiarvolukemiksi. Tulokset esitetään raportissa ja sen liitteissä karttoina ja
tilastollisina tunnuslukuina, kuvaajina sekä avoimesti paikkatietomuodossa.

Saavutettavuustarkastelujen perusteella voidaan todeta, että keskeisimpien liikuntapaikkojen saavutettavuus on
kokonaisväestön kannalta hyvä Suomen harvasta väestön alueellisesta rakenteesta huolimatta, koska
liikuntapaikat on sijoitettu väestön alueelliseen rakenteeseen nähden onnistuneesti. Koko maan väestön kannalta
pallokentät sekä liikuntasalit, liikuntahallit, monitoimihallit ja -areenat tarjoavat parhaan palvelusaavutettavuuden.
Kuntoradat saavutetaan kohtalaisesti, mutta suurelta osin kävelymatkaa kauempaa. Lähiliikuntapaikat on tarkoitus
tavoittaa kevyen liikenteen keinoin, ja alle kahden kilometrin matkalla lähiliikuntapaikan tavoittaa noin 40 %
väestöstä. Uimahallit ovat kevyen liikenteen keinoin saavutettavissa heikohkosti keskeisistä sijainneistaan
huolimatta. Yleisurheilukentät ja jäähallit tavoitetaan niin ikään heikommin. Kuitenkin lähimmän jäähallin
saavuttaa alle 10 km matkalla jopa 70 % väestöstä. Kuntakohtainen tarkastelu osoittaa, että kuntien kesken on
merkittäviä eroja liikuntapaikkojen saavutettavuuden suhteen. Kaikki tarkasteluun valitut liikuntapaikkatyypit
kattavat Suomen eri alueet hyvin, joskin palveluverkko on huomattavasti harvempi maaseutumaisilla ja syrjäisillä
alueilla.

Työ toteutettiin Oulun yliopiston maantieteen tutkimusyksikössä vuosina 2014–2016. Päävastuullisena tutkijana
toimi Ossi Kotavaara (FT) ja työtä ohjasi Jarmo Rusanen (professori) sekä Risto Järvelä (rakennusneuvos)
Opetus- ja kulttuuriministeriöstä. Hankkeen menetelmiä ja tutkimusasetelmaa kommentoi hankkeen
alkuvaiheessa liikuntapaikkatutkimuksen asiantuntijaryhmä ja hankkeen puolivälissä kuntien liikuntatoimen
asiantuntijat. Hanke on toteutettu Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoitustuella.